Joulukiireiden keskellä kaipasin jotakin kepeää ja rentouttavaa luettavaa. Olin juuri hiljattain ostanut Saran tyttökirjaklassikoiden verkkokaupasta kaksi Merri Vikin Lotta-kirjaa, ja ajattelin että ne voisivat toimia mukavana aivot narikkaan -lukemistona. Ja niin ne toimivatkin.
Lapsena luin Lotta-kirjoja yhä uudelleen ja edestakaisin, mutta aikuisena en ole niihin tätä ennen tarttunut. Täytyy myöntää, etteivät Vikin kirjat tarjoa aikuislukijalle mitään uusia tasoja tai oivalluksia jotka lapsena olisivat menneet ohi - nämä ovat selkeästi lasten kirjoja. Mutta toki aikuinenkin voi Lotista nauttia, ainakin jos kirjoilla on lukijalle nostalgia-arvoa.
Muistin Lotta-kirjoista lähinnä Lotan ja Paulin hitaasti kehittyvän suhteen sekä alituiset kommellukset, joita Lotalle tapahtui. Nyt lukemistani kirjoista erityisesti Kirjoita muistiin, Lotta pyöri erilaisten unohtelujen, myöhästymisten ja lukittujen ovien aiheuttamien ongelmien ympärillä. Varsinaista pääjuonta kirjassa ei ole, vaan se on pikemminkin hassujen sattumusten summa.
Kirjaa lukiessa oli hauska miettiä, mitkä kohdat ovat aikanaan ihastuttaneet. Tunsin nostalgisten tuntosarvieni värisevän kohdassa, jossa Lotta selvittelee, mitkä hänen tunteensa erinäisiä henkilöitä kohtaan ovat:
"Olihan olemassa vanha konsti. Tarvitsi vain kirjoittaa Paulin ja oma nimeni allekkain paperille, pyyhkiä ylitse yhteiset kirjaimet ja laskea jäljelle jääneistä "rakkautta, ystävyyttä, vihaa - rakkautta, ystävyyttä, vihaa..." niin pitkälle kuin kirjaimia riitti."
Olen varma, että olen aikoinaan Lotan innoittamana laskenut nimikirjaimia ties kehen yhdistettynä!
Myös kohtaus, jossa Lotta on ystävänsä Giggin kanssa vaateostoksilla etsimässä isoa ihanan pörröistä villapuseroa, johon puikahtaisi kuin omaan lämpöiseen mökkinsä nosti muistoja pintaan. Voi olla, että olen itsekin koko elämäni etsinyt vaaleansinistä, pehmoista neuletta - aivan sileää, pääntietä kiertävää palmikkoa lukuunottamatta.
Toinen kirja, Hyvin arvattu, Lotta! oli muistaakseni lapsena yksi suosikeistani Vikin kirjoista. Tässä kirjassa on kaksi selkeää juonenkaarta: toisessa Lotta auttaa ystäväänsä Urban-setää tämän ammatillisissa ongelmissa - toinen keskittyy koulun näytelmäkerhon valmistamaan teatteriesitykseen. Tämä teatteriteema oli se, jonka lapsuudesta muistin, ja se viehätti minua edelleen. Lotan Malin-sisko rohdinkankaisessa mekossa esittämässä tyytyväisyyttä, oli selvästi lapsena tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Muistan jopa piirtäneeni kuvia Malinista ankeassa mekossaan, jota Lotan ansiosta kuitenkin koristi kultaisista paljeteista sommiteltu kiehkura...
Kirjat luettuani ymmärsin varsin hyvin, miksi Lottia tuli lapsena ahmittua kirja toisensa perään. Sillä nyt aikuisenakin tuntui siltä, että olisin voinut lukea vielä muutaman lisää: jotakin niin aurinkoista, hyväntuulista ja lämmintä Vikin kirjoissa on. Lisäksi tunsin sokerihammastani kolottavan, sillä yllätyksekseni kirjoissa syötiin vähän väliä jotakin herkkuja: viinereitä, lakritsia ja kaakaomukillisia joita koristaa kermavaahtokökkö!
Merri Vik: Kirjoita muistiin, Lotta (Skriv upp det, Lotta, 1962)
Suom. A.-M. Helminen
Kansi: Heidi Lindgren
Karisto: 2005
Hyvin arvattu, Lotta! (Bra gissat, Lotta, 1963)
Suom. A.-M. Helminen
Kansi: Heidi Lindgren
Karisto: 2006
Mulla on Lotta-kirjoista outo muistikuva, ja se on tämä:
VastaaPoistaLapsena minua ärsytti ihan sikana, kun ainakin meidän kirjaston kappaleissa takakansitekstit olivat jotenkin sekaisin. Eivät ikinä kuvanneet sitä kirjaa, jonka kannessa olivat, mutta jotain muuta sarjan kirjaa kyllä.
Muistaako kukaan muu tällaista? Vai olenko ollut kyseenalaisella lääkityksellä skidinä?
Liina, nyt kun sanoit, muistikuvat palailevat pätkittäin. Tosiaan, tuollainen virhe taisi jossakin painoksessa olla.
PoistaMutta kun kirjoja luki tarpeeksi paljon, ei takakansitekstejä tietenkään enää tarvinnut, kun kansikuvastakin muisti, mitä missäkin kirjassa tapahtui.
MInä muistan, että joissakin Lotta-kirjoissa oli kannet vaihtuneet, eli kansi oli eri kuin sisältö.
PoistaLotta-kirjat olivat aivan ykkössuosikkejani lapsena. Ihanaa, kun nostit esiin täällä ne!
VastaaPoistaMari, minulle Lotat eivät tainneet olla ihan ykkössuosikkeja, mutta kakkossuosikkeja kyllä :)
PoistaNostalgia-arvo on monesti se paras arvo. Rakkaat tyttökirjat ovat mitä rentouttavinta luettavaa. :)
VastaaPoistaKatja, tyttökirjat ovat ehkä parasta terapialuettavaa :) Näitä Lottia oli hauska lukea siinäkin mielessä, etten muistanut kirjoista juuri mitään, toisin kuin tietyistä muista suursuosikeista. Tapahtumat ja repliikit tuntuivat ihan uusilta!
PoistaIhanaa Liisa, kun kirjoitit Lotasta! Lotta-kirjat ovat todella hyvän mielen kirjoja! Minua vielä aikuislukijanakin naurattaa, kun lukee Lotan kommelluksista. Pitäisi varmaan taas lukeakin joku, että tulisi paremmalle tuulelle! :)
VastaaPoistaSara, nämä olivat kyllä yllättävän hauskoja näin aikuisenakin. Erityisesti dialogi huvitti minua: Lotan sanailu on varsin nokkelaa :D
PoistaMulla on sellainen kauhea aukko tyttökirjasivistyksessä, että en oo lukenu ensimmäistäkään Lotta-kirjaa! Oon ajatellu korjata asian tämän vuoden aikana; olipa hauska lukea (uudelleen)lukukokemuksestasi. Aurinkoisia hyvänmielen kirjoja on kiva lukea aika ajoin :).
VastaaPoistaMaria, kauhistus! ;) Olisikin mielenkiintoista kuulla, miltä nämä vaikuttavat, jos kirjoihin ei liity nostalgia-arvoa.
PoistaOi että, Lotta-kirjat! Jotenkin olin ehtinyt unohtaa tyystin nämä ja keskityin mielessäni vain Anni Polvan Tiina-kirjojen lukuhaaveeseen. Pitääkin ehkä nostaa Lotat tänä vuonna luettavien listalle sillä, syytä en ole vielä keksinyt, mutta nyt on tehnyt kovasti mieli palata omiin lapsuuden ja nuoruuden kirjoihin takaisin. Omasta nuoruudesta kun on jo niiin kauan aikaa (nimim. 4 kk vajaa 26-vuotias) :D
VastaaPoistaParhaiten muistan Lotista kannet, kuinka niitä vanhempia painoksia oli niin paljon mukavampi lukea kuin uusilla kansilla varustettuja, eli juuri näitä sinunkin esittelemiäsi piiroskantisia valokuvakantisten sijaan :) Sama juttu kävi Tiinoissa, vanhat äidin ja tädin kirjat olivat niitä parhaita :)
Katja, Lotta-kirjojen kannet ovat tosiaan mainioita. Ihan niiden takia kirjoja olisi hauska keräillä omaan hyllyyn enemmänkin. Itse olen sen verran vanha, ettei nuoruudessani ollut vielä niitä valokuvakansiversioita, ja olin ihan järkyttynyt, kun joskus kirjastossa näin niitä. Lotissa kuuluu ehdottomasti olla juuri nuo piirroskannet!
PoistaOi, minäkin luin innokkaasti Lottia aikoinaan. Olisipa mukavaa tehdä pieni nostalgiatrippi! Ja jännittävää kyllä, jos minun olisi pitänyt mainita lonkalta jokin kirjoista mieleen jäänyt yksityiskohta, aivan ensimmäisten joukossa olisi ollut juuri tuo vaaleansininen villapaita! Mitäköhän niin erikoista siinä oli, että juuri se on jäänyt mieleen? Myös Liinan mainitsemat hämmentävät takakansitekstit kuulostavat tutuilta...
VastaaPoistaLuru, mielenkiintoista! Villapaita on siis tosiaan selvästi ollut merkittävä elementti :) Muutenkin näissä kirjoissa oli aika viehättäviä vaatekuvauksia.
PoistaVauhdikas Lotta! Vaaleansininen villapaita muistui eläväisenä minunkin mielikuviini, vaikka en olisi osannut nimetä sitä. Onkohan tämä osoitus jostain naisellisesta lukutavasta? Muistelen myös, että Lotta olisi vähän väliä ajanut ojaan pyörällään syystä tai toisesta.
VastaaPoistaElina, Merri Vik on kyllä selvästi osunut johonkin naiselliseen herkkään kohtaan tuolla villapaidalla, kun näin moni muistaa sen. Hauskaa!
PoistaLotta-kirjat ovat ihanan rentoja ja viihdyttäviä. MInulla on miltei koko sarja ja täytyisi lukea nämä tarinat oikeastaan uudestaan. Alkupään kirjat ovat parempia kuin loppupään, jotenkin tuo "aikuistuminen" ei enää niin innostanut, vaikka sehän tulee kaikilla vastaan pyristelee kuinka vain vastaan.
VastaaPoistaAino, minä muistaakseni tykkäsin kyllä kirjoista Onneksi olkoon, Lotta -kirjaan asti, mutta sen jälkeiset eivät enää oikein uponneet. Ehkä se tietty jännite katosi, kun Lotta ja Paul viimein saivat toisensa :)
PoistaOi, Lotat kuuluivat minunkin nuoruuteeni! Muistan saman kuin Liina, että takakannet olivat sekaisin.
VastaaPoistaElma Ilona, Lotta taitaa kuulua useimpien tyttöjen nuoruuteen. Vieläköhän näitä luetaan - varmaan, koska nämäkin olivat aika uusia painoksia.
PoistaLotta-kirjat on aikas ihania. Luin sarjan alkupään kirjoja joitakin muutama vuosi sitten ja pidin niistä edelleen ennenkaikkea sen huumorin vuoksi. Lotan kohellus oli jotenkin sympaattista. Sarjan alkuosan kirjoissa Lotalla oli jotain vopinää myös Jonas-nimisen luokkakaverin kanssa. Paul oli niissä vain mainintoina.
VastaaPoistaTukholmassa kävin joskus Skansenilla ja minulle tuli siellä heti mieleeni, että täällä Lottakin on käynyt.
Vauhko, on kyllä hauskaa, kuinka lukutoukka hahmottaa maantiedettä ja paikkojakin kirjojen kautta. Tuttu ilmiö minullekin tuo.
PoistaTäytyy varmaan jatkossakin lueskella Lotan toilailuista, kun kaipaa pientä piristystä.