Useimmat lukutoukat varmaan haaveilevat siitä, että jouluna on aikaa käpertyä sohvannurkkaan tai nojatuoliin, uppoutua hyvään kirjaan (ehkä kunnon tiiliskiviromaaniin tai herkulliseen dekkariin). Todellisuudessa lukuhetkille ei joulukiireissä aina jää aikaa, mutta mielikuva joulun kiireettömistä tunneista kirjan parissa on silti tärkeä. Ja minulle kävi tänä vuonna niin onnellisesti, että sain viettää suuren osan joulupäivää Cunninghamin kirjaa lukien. Aloitin kirjan lukemisen vanhempieni luona (sohvalla vilttiin kääriytyneenä, teekuppi kädessä), jatkoin lukemista tunnin junamatkalla Karjaalta Helsinkiin, ja kotiin päästyäni vietin koko illan lukemalla kirjan loppuun - kynttilöiden palaessa, hyasintin tuoksuessa, maistellen portviiniä ja syöden konvehteja.Täydellisemmin ei tämän tunnelmallisen ja viipyilevän kirjan lukeminen olisi voinut sujua.
"Hän ei voi olla kaipaamatta mennyttä maailmaa, ei oikein osaa sanoa millaista mutta toisenlaista kuin tämä, sellaista jossa ei ole kadunvarteen kasattuja mustia jätesäkkejä ja räikeitä pikku putiikkeja joita tulee ja menee. Se on kornia, se on sentimentaalista eikä hän kerro sitä kenellekään, mutta toisinaan - kuten nyt - se tuntuu hänen olennaisimmalta piirteeltään; vakaumus siitä että kaikista vastakkaisista todisteista huolimatta taivaasta laskeutuu piakkoin kauhistuttava, sokaiseva kauneus, joka Jumalan vihan tavoin pyyhkäisee kaiken mennessään, jättää meidät orvoiksi, vapahtaa meidät ja pakottaa meidät miettimään, miten aloitamme uudelleen alusta."
Illan tullen on kirja kauneuden etsimisestä, vanhenemisesta, nuoruudesta ja taiteesta. Kirjan päähenkilö Peter Harris on keski-ikäinen, kohtuullisen hyvin menestynyt taidegalleristi. Sekä työssään että yksityiselämässään Peteriä tuntuu vaivaavan kaipuu jotakin Elämää Suurempaa kokemusta kohtaan: taideteosta joka ei olisi vain hyvä; ihmissuhdetta joka ei olisi vain riittävän onnellinen. Peterin elämä on kääntymässä ehtoopuolelle, ja kenties sen takia hänen mielensä on kääntynyt kohti nuoruutta - aikaa jolloin ilmassa tuntui vielä olevan lupauksia kaikenlaisesta ihmeellisestä ja suuresta. Kun Peterin vaimon nuori veli Mizzy majoittuu väliaikaisesti asumaan pariskunnan kotiin, Peterin levoton mieli löytää Mizzyn hahmosta sekä oman nuoruutensa kaikuja että jotakin siitä ihmeellisestä kauneudesta, jota hän on etsinyt.
Cunningham kirjoittaa kaunista, rönsyilevää kieltä, joka on täynnä puolipisteitä, sulkuja ja ajatusviivoja. Tämä tajunnanvirtamainen runsaus ei kuitenkaan käy ylenpalttiseksi, sillä Cunningham taitaa myös yksinkertaisen lyhyet lauseet ja arkisen jutustelevan dialogin. Samaan tapaan Cunninghamin kuvaama ylemmän keskiluokan elämä varhaisillan martineineen, brunsseineen ja akateemisine urineen ei tunnu liian siloitellulta, sillä Cunninghamin arkeen mahtuvat myös alushousujen pienet pissatahrat, aamuyön unettomuus ja kuolema.
Cunningham osaa kuvata hienosti pieniä mielenliikkeitä ja tunnelmia - sellaisia jotka kiitävät ohi melkein huomaamatta, mutta voivat silti tuntua tavattoman merkityksellisiltä. Kuinka voi hetkeksi rakastua tuntemattoman ohikulkijan olemukseen; ärtyisät riidan esitilat; keskustelut joissa ei tapahdu kohtaamista. Cunninghamin maailma on kaunis, mutta haikean surumielinen. Se ei kuitenkaan ole julma maailma, vaikka sen ihmiset saattavat ajoittain olla julmia, itsekkäitä tai vain kykenemättömiä toimimaan oikein. Cunningham suhtautuu henkilöhahmoihinsa ymmärtäväisesti ja lempeästi, ja siksi lukijakin toivoo heille hyvää. Haluaa, että he saavat mahdollisuuden siihen onneen, josta haaveilevat.
Illan tullen on myös kirja läsnäolosta, ehkä sen takia, että sen päähenkilö usein unohtaa elää hetkessä kaivatessaan mennyttä tai tulevaa. Kirja kuitenkin kuvaa hetken kauneuden ja elämän ohikiitävyyden niin kauniisti, että sen luettuaan haluaa tarttua hetkeen ja olla läsnä itselleen ja muille ihmisille.
Illan tullen on ollut hyvin luettu kirja blogistaniassa. Sen ovat lukeneet esimerkiksi Katja, Minna, Ina ja Linnea. Google löytää blogijuttuja vielä paljon enemmän.
Osallistun kirjalla So American -haasteeseen, kategoriassa Modern Men Writers.
Michael Cunningham: Illan tullen (By Nightfall, 2010)
Suom. Laura Jänisniemi
Gummerus, 2011
Tosiaan, tämä kirja! Teki suuren vaikutuksen, ja kuvasit sitä niin hyvin, että tekisi heti mieli lukea se uudestaan. Tämä sisältää niin paljon, että moni varmasti löytää siitä itselleen jotain. Ja totta tuokin, että jouluna sitä luulee käpertyvänsä, mutta pyyhältääkin pyhät muissa riennoissa... hienoa, että sait tilaisuuden toteuttaa mielikuvaa oikeasti (sanoo vähän kateellisena). Hyvää uutta vuotta!
VastaaPoistaMinä tiesin jo lukiessani, että Illan tullen on sellainen kirja jonka haluan varmasti lukea vielä uudelleen. Kirja on periaatteessa vähäeleinen, mutta kätkee tosiaan sisäänsä paljon. Ja Cunninghamin kielikin on sellaista, että sitä haluaa tutkailla ja pyöritellä kielellään.
PoistaHyvää uutta vuotta sinullekin Arja! :)
Kauniisti kirjoitat kirjasta, josta minäkin pidän kovasti. Jo sen kansikuva on puhtaan yksinkertainen ja houkutteleva. Ja kirjailija, Cunningham, nousi yhdeksi suosikkikirjailijoistani jo heti luettuani Tunnit, joka perustuu Virginia Woolfin Mrs Dallowei'hin. Wirginia Woolf on yksi perussuosikeistani nyt ja aina ollut.
VastaaPoistaIllan tullen romaani on minulle monella tavalla tärkeä. Ominaisuudet, jotka sinua, Liisa, ovat miellyttäneet, miellyttävät minuakin.
Eniten kuitenkin minua kiinnostaa siinä ihmissuhteet. Luettuani sen totesin, miten universaalia kaikki on. Se, mikä tapahtuu New Yorkissa on yhtä kuin Helsingissä. Suhteutettuna asukasmäärään tietenkin. Romaanin henkilöt muistuttavat suuresti vastaavia täällä Suomessa. Galleristi on galleristi, taidemaalari taidemaalari, kulltturilehden toimittaja on täälläkin kulttuurilehden toimittaja. Huumeidenkäyttäjää ja perheen sisäisiä asioita myöten kaikki stemmaa. Tuttuja käyttäytyminen, puheet, keskustelut, ajatukset, asiat.
Kaikki tapahtuu hämmästyttävän samoin niin New Yorkissa kuin Helsingissä, vain mittakaavassa voi olla eroa. Eikä siinä ole oikeastaan mitään hämmästeltävää. Niin kansainvälistä kuin taide-elämä on tänäpäivänä kaikkine siihen liittyvine tekijöineen. Ja keskiluokkainen perhe-elämä myös. Jopa sellainen asia kuin perheen lasten suhtautuminen vanhempiinsa ja päinvastoin, vanhempien suhtautuminen lapsiinsa, menee keskimääräisesti ottaen samaa rataa. Ainakin omalla kohdallani koin sen jopa kiusallisen tutuksi. :)
Kiitos Liisu :) Cunningham on yksi minunkin suosikkikirjailijoistani, ja Tunnit yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani. Tässä Illan tullen -kirjassa oli minusta paljon samaa kuin Tunneissa, tunnelmaltaan ja teemoiltaan.
PoistaJa Virginia Woold on myös ollut minulle hyvin tärkeä nuoresta asti - ehkä siksikin Tunnit on niin tärkeä kirja minulle.
Mietin, että aloitanko taas kommenttini huokailemalla. ;) Meillä menee lukumaku monessa yksiin ja Illan tullen on yksi sitä vahvistava esimerkki. Hieno romaani, josta pidin kovasti jo kirjaa lukiessani ja nyt pidän varmaan vieläkin enemmän.
VastaaPoistaAjatuksesi siitä, että haluaa tarttua hetkeen ja olla läsnä muille on kaunis - ja tärkeä.
Katja, kävin lukemassa sinun juttusi kirjoitettuani omani, ja huokailin sitä lukiessani :) Ja olin samaa mieltä mm. siitä, ettei Illan tullen ole ihan niin loistava kuin Tunnit, mutta että ihana se on. Ja uskoisin, että Illan tullen tulle Tuntien tapaan olemaan minulle sellainen kirja, jonka voi lukea useampaan kertaan, ja se vain paranee joka lukemalla.
PoistaOlen jo pitkään halunnut lukea Cunninghamia, olen vain miettinyt mikä niistä olisi se ekani. Kyllä se taitaa olla tämä!
VastaaPoistaTiedän tuon tunteen, että joku kirja on täydellinen juuri sillä hetkellä & siinä fiiliksessä.Itselleni tällainen täydellisen ajoituksen kirja oli Hoffmanin Punainen puutarha. Illan tullen olisikin kiva hankkia hylllyyni sitä oikeaa hetkeä odottamaan...
Elma Ilona, tämä voisikin olla hyvä kirja aloittaa Cunninghamiin tutustuminen, sillä tämä on (minusta) hänen parhaimpiaan, ja ehkä helpommin lähestyttävä kuin Tunnit, jonka jotkut ovat kokeneet vaikeasti avautuvaksi.
PoistaOn ihanaa, kun kirja ja hetki kohtaavat :) Illan tullen odotti minulla lukemista aika pitkään ottaen huomioon, että Cunningham on suuri suosikkini, mutta odotuksen jälkeen sainkin sitten täydellisen lukuhetken.
Minäkin huokailen täällä! Oli kyllä yksi parhaimpia tänä vuonna, täytyy sanoa. Suorastaan ärsyttävän täydellinen, mistä syystä se ei ehkä ole kuitenkaan PARAS. Ihmisen sisäisen maailman kuvaus on harvoin niin onnistunutta, kuin tässä kirjassa.
VastaaPoistaTotta, Anki: täydellinen ja paras eivät aina ole sama asia. Puhumattakaan rakkaimmasta. Peterin ajatusmaailma oli tosiaan hienosti ja samaistuttavasti kuvattu.
PoistaCunninghamin Tunnit teki vaikutuksen, joten eiköhän tämäkin pidä lukea. Ihanaa, että olet saanut nauttia tästä kirjasta noin :)
VastaaPoistaKatri, tässä oli minusta tosiaan paljon (mutta ei liikaa) samaa kuin Tunneissa, eli veikkaan että pidät tästäkin :)
Poista