sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Susan Coolidge: Katy koulussa
Halusin lukea vielä yhden kirjan Marian Tuntemattomat tyttökirjat -haasteeseen ennen kuin se tämän kuun lopussa päättyy, ja päätin lukea tämän kirjan Susan Coolidgen Katy-sarjasta. Pidin Katy-kirjoista varsin paljon lapsena, vaikka ne eivät kaikkein rakkaimpien kirjojen joukkoon kuuluneetkaan - kenties varsin opettavaisen sävynsä vuoksi. Kirjoissa oli kuitenkin kaikenlaisia kiehtovia yksityiskohtia, jotka ihastuttivat minua lapsena niin, että ne ovat jääneet mieleeni elämään kuin osana omaa elettyä menneisyyttäni. Tämä sarjan toinen kirja oli aikoinaan suosikkini, ja siksi halusin nyt palata sen maisemiin.
Sarja kertoo Carrin sisarusten elämästä lapsuudesta aina aikuisuuteen asti. Kolmessa ensimmäisessä kirjassa pääosassa esiintyvä Katy on sisaruksista vanhin ja kerrassaan mallikelpoinen nuori neiti. Sarjan ensimmäisessä osassa hän tosin on aluksi äkkipikainen ja itsekäskin, mutta tapaturmaa seurannut pitkä sairastaminen koulii Katyn luonnetta niin että hänestä kehittyy auttavainen, kärsivällinen ja epäitsekäs kodinhengetär. Katy koulussa käynnistyykin siitä, että eräs sukulainen huolestuu Katyn liiasta aikuismaisuudesta ja juhlallisuudesta ja tuumii, että vuosi tyttökuolussa voisi tehdä Katylle hyvää. Katy ja tämän sisar Clover päätetäänkin lähettää sisäoppilaitokseen, jota kutsutaan Luostariksi.
Luostarissa sisarukset ystävystyvät vallattoman ja suositun Rose Redin kanssa, ja Rose onkin tässä kirjassa lähes yhtä suuressa roolissa kuin Katy. Ehkä juuri Rosen elämäniloinen ja kuriton hahmo oli yksi tärkeä syy siihen, että pidin lapsena tästä kirjasta niin paljon. Vaikka nuhteeton Katy on kirjan esimerkillinen sankaritar, Rose luultavasti vetoaa enemmän useimpiin nuoriin lukijoihin. Toinen kirjan vetovoimainen piirre oli sen sijoittuminen tyttökouluun, sillä olin lapsena ihastunut kaikenlaisiin sisäoppilaitoskuvauksiin: ne tuntuivat niin romanttisilta ankarine opettajineen, sääntöineen, tyttöjen omine huoneineen ja ystävyyssuhteineen. Coolidgen kirja ei juurikaan kuvaillut varsinaista opiskelua, mutta siinä oli yllinkyllin tyttöjen välistä ystävyyttä, kepposia sekä koulun arkisen elämän ja juhlahetkien kuvailua ihastuttaakseen kaikesta "vanhanaikaisesta" hurmaantuvaa pientä tyttöä.
Coolidgen kirjat ovat tosiaan hyvin opettavaisia, eikä tämä kirja ole mikään poikkeus. Monen kunnollisen sankarittaren tavoin Katya syytetään rikkomuksesta johon hän ei ole syyllistynyt, mutta hän vakuuttaa loppujen lopuksi omalla käytöksellään kaikki syyttömyydestään. Rehellisyyteen ja anteeksiantoon liittyvien teemojen lisäksi kirja kannustaa myös itsensä hillitsemiseen: Katyn ja Cloverin vastapuolena esitetään heidän Lilly-serkkunsa, joka on pinnallinen, tuomitsee ihmiset yhteiskunnallisen aseman mukaan ja harrastaa julkisia tunteenpurkauksia demonstroidakseen luonteensa herkkyyttä. Lukijalle tietysti tehdään selväksi, että tunteensa kätkevät ja hillityt Carrin siskokset ovat todellisuudessa tunteissaan paljon aidompia kuin teeskentelevä Lilly.
Kirjan opettavaisuus kiteytyy Katyn perustamassa yhdistyksessä, Hienolle Naiselle Sopimattoman Käytöksen Vastustamis- Yhdistys. Katy inhoaa suuresti sitä, että koulutytöt keimalevat läheisen poikakoulun oppilaiden kanssa, sillä hienon naisen ei pitäisi edes tervehtiä tuntemattomia miehiä, puhumattakaan siitä että tytöt saisivat jatkuvasti puhua pojista, tuijottaa heitä ikkunoistaan, kirjoitella viestejä tai harrastaa muuta flirttailua. Lilly-serkku kutsuu yhdistystä Pyhäksi Pystynokkayhdistykseksi, ja seurassa innokkaasti mukana oleva Rosekin ehdottaa piloillaan, että seuran nimeksi tulisi Yhdistys Nuorten Miesten Sortamiseksi. Seura ottaa kuitenkin toimintansa vakavasti ja kirja opettaa että pojatkin pitävät itse asiassa enemmän vakavahenkisistä tytöistä, jotka eivät kujeile ja harrasta silmäpeliä - näinhän vanhat tyttökirjat useinkin haluavat meille opettaa, samoin kuin ne kertovat tytöistä parhaimpien pukeutuvan vaatimattomasti ja palkitsevan vääryydet hyvyydellä. Jotakin viehättävää tällaisessa idealismissa on, vaikka muistankin lapsena usein ärsyyntyneeni monien tyttökirjasankarittarien hyveellisyyteen.
Susan Coolidge: Katy koulussa (What Katy Did At School, 1873)
Suom. Kersti Bergroth
Kansi: Martta Wendelin
Otava, 1994
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiitos kun muistutit, että tyttökirjahaasteeni on päättymässä - hoksaan varata aikaa sen sadon kokoamiseen, päätöspostauksen kirjoittamiseen ja arvontaan :).
VastaaPoistaMullekin tää oli ehkä se kaikkein mieluisin Katy-kirja (Katyn myöhemmät toimet Euroopan-tourneineen ja rakastumisineen oli kyllä myös ihana), sisäoppilaitos on miljöönä niin suloisen eksoottinen. Jean Websterin St. Ursula-koulun tytöt on asetelmaltaan ja juonikuvioiltaan niin samantyyppinen, että kirjojen tapahtumat ovat menneet sekaisin mielessäni :).
Havahduin Linnean näytelmähaasteen myötä siihen, että kaikki haasteet eivät päätykään vuodenvaihteessa, ja rupesin tarkastamaan, ovatko muutkin haasteet loppusuoralla. Siten siis huomasin, että tämäkin haaste on päättymässä :)
PoistaMinä en harmikseni lukenut lapsena noita St. Ursula -kirjoja. Pitäisi ehkä kokeilla joskus, miltä ne tuntuisivat aikuisen silmin.
Liisa, siitä ei ole pitkä aika kun luin tämän (uudestaan), mutta en sitten tullut siitä kirjoittaneeksi. Minua ärsytti suunnattomasti tämä opettavaisuus, koska en ole törmännyt siihen niin selkeän voimakkaasti muissa tyttökirjoissa. Siinä mielessä kirja onkin erinomainen esimerkki, minkälainen on hyvän tytön ideaali ja miten tytön kuuluu käyttäytyä! Jos käyttäydyt itsekkäästi tai et ole kiltti kuten Katy ekassa osassa, niin huonosti käy (tapaturma). Myös Lillyn avioliitto on epäonnistunut kuin vilkaisin myöhempiä kirjoja. Lillylle käy huonosti, mutta eikö hän olekin ansainnut sen huonolla käytöksellään?
VastaaPoistaGrrr! feminismi nostaa päätäni näissä kirjoissa, mutta sinänsä kiinnostavia aikalaiskuvauksina ja asenteineen!
Asenteidensa vuoksi nämä kirjat ovatkin ihan mielenkiintoista luettavaa aikuisen silmin. Minua ärsytti kiltin tytön mallin lisäksi myös esimerkiksi kohta, jossa Clover yrittää opettaa Lillyn veljelle käytöstapoja, ja sanoo ettei ole miehekästä kiusata ja sanoa vastaan. "Tytöt tekevät joskus niin, mutta en olisi uskonut, että poika viitsisi käyttäytyä sillä tavalla", sanoo Clover.
PoistaRose Redin hahmon näin kuitenkin positiivisena poikkeuksena kirjan yleisestä linjasta, sillä Rosehan ei missään nimessä ole samalla tavalla nuhteeton kuin Carrin siskokset, mutta hänet esitetään kuitenkin hyvin positiivisessa valossa. Tuntui, että kirjailija itsekin piti Rosen hahmosta.
Itse pidin myös Katy-kirjoista nuorempana, vaikka ne eivät olekaan jääneet mieleeni yhtä hyvin kun Alcottin tai Montgomeryn tyttökirjat.
VastaaPoistaTuo hyveellisyyden korostaminen ei ole yksinomaan Katy-kirjojen piirre, vaan taannoin lukiessani Alcottin Tytöistä parhain -kirjaa huomasin saman.
Viittasinkin tuossa tekstissäni epäsuorasti myös tuohon Alcottin kirjaan, joka on myös tosiaan hyvin opettavainen. Mutta se on toisaalta myös paljon moniulotteisempi ja (uskaltaisin sanoa) parempi kirja. Siinähän on hyvellisyyden lisäksi kuitenkin mukana myös mm. naisasiaa.
PoistaOlipa mukava lukea Katysta! Pidin Coolidgen kirjoista kovasti ala-asteikäisenä, nyttemmin Katyt ovat osin unohtuneet.
VastaaPoistaOlen itse virittelemässä uudelleen Kuukauden tyttökirja -sarjaa blogissani. Se jäi tauolle joskus toukokuussa ja nyt syksyllä teen pientä paluuta. Täytyypä lukea yksi Katykin!
Ihanaa että Kuukauden tyttökirja palaa! Tyttökirjoista on aina suloista lukea, erityisesti omista vanhoista suosikeista.
PoistaMinäkään en kauhean paljon tästä kirjasta muistanut. Parhaiten mieleeni oli jäänyt tuo Katyn perustama yhdistys, ja erityisesti runot, joita tytöt kirjoittivat yhdistyksen kokoontumisissa.
Oi, minunkin täytyy ehtiä lukea jotain tuohon tyttökirjahaasteeseen! Minäkin pidin näistä nimenomaan tuon kiehtovan sisäoppilaitosmiljöön kannalta. Marian tavoin taidan kyllä sekoittaa toisiinsa eri kirjojen tapahtumia...
VastaaPoistaSarjan muissa kirjoissahan ei seikkailtukaan koulumaailmassa, vain tässä kakkososassa. Mutta tosiaan, juuri tuo koulumaailma tuntui lapsena hyvin eksoottiselta ja kiinnostavalta. Ensimmäisessä kirjassa taas vaikutuksen taisi tehdä Katyn pitkä sairastaminen.
PoistaLuin Katy-kirjoja lapsena monet kerrat, ja vielä nykyäänkin, vaikka olenkin pitänyt eniten Clover-kirjasta, jossa matkustetaan Kalliovuorille...edelleen olisi toiveena päästä joskus matkustamaan sinne ja nähdä omin silmin Shoshone :) http://www.fs.usda.gov/shoshone
VastaaPoistaMinä muistan ne kaksi viimeistä kirjaa hirveän huonosti, vaikka muistelen kyllä pitäneeni niistä lapsena.
Poista