"Ennen kuin teet oikeutta minulle, minä sanoin, kaikki mistä edes uneksikkaan menee vikaan. Minä sanoin sen niin kun se minun suuhuni tuli. Ja tuntu niin kun se olis tullu puilta.
Kaikkea sitä kuulee, isäntä sano. En näemmä ole antanu sulle tarpeeksi selkään.
Kaikki lyönnit saat kärsiä itte kahdesti, minä sanoin. Sitte minä sanoin että Paras kun et sano mitään koska se mitä minä puhun ei tule pelkästään minusta. On niin kun tuuli tulis sisään kun minä suuni avaan ja puhuis mun suulla."
Häivähdys purppuaa on rankka kirja täynnä väkivaltaa, rotusortoa, petoksia, insestiä ja vihaa. Ja kuitenkin se on myös hyvänmielen kirja, voimaannuttava kasvutarina täynnä rakkautta ja lämpöä. Se on kertomus ystävyydestä ja rakkaudesta: naisten välisestä rakkaudesta, rakkaudesta Jumalaa kohtaan ja rakkaudesta omaa kansaa ja juuria kohtaan. Kirja kertoo siitä, kuinka melkein mistä tahansa on mahdollista selvitä, kunhan on rakkautta.
Celie on nuori musta nainen 1930-luvun Georgiassa. Celie on jo nuorena naitettu leskimiehelle, isännälle: Celie ei voi enää saada omia lapsia synnytettyään kaksi lasta isälleen, joten isä ei usko Celien kelpaavan kenellekään muulle kuin isännälle. Kun isäntä lyö remmillä, Celie kuvittelee olevansa puu. Kun isäntä yöllä tulee Celien päälle, Celie ajattelee mieluiten isännän rakastajatarta, Shug Averya. Yksinäisyydessään Celie kirjoittaa kirjeitä Jumallalle, koska ei ole ketään muutakaan, jolle kertoa ajatuksiaan ja tunteitaan.
Häivähdys purppuraa on kirjeromaani, mutta kirjan kirjeet ovat enemmän yksinpuhelua kuin ajatusten vaihtamista. Celie kirjoittaa Jumalan lisäksi sisarelleen Nettielle, joka myös kirjoittaa Celielle, mutta siskokset eivät tiedä, menevätkö kirjeet todella perille vastaanottajalle. Siksi kumpikin kirjoittaa enemmänkin itselleen, selviytyäkseen ja pärjätäkseen.
Vaikka kirja alkaa lähes lohduttomista asetelmista, sen sävy muuttuu pian toiveikkaammaksi ja valoisammaksi. Valoa elämään tuovat ennen kaikkea naisten väliset suhteet. Kulttuurissa, jossa mustalla naisella ei ole juuri mitään oikeuksia, naiset pitävät yhtä ja puolustavat toisiaan. Naisten välinen ystävyys ja rakkaus ylittää muut siteet: se, kuka on kenenkin veli, isä tai aviomies, ei ole kirjan naisille yhtä tärkeää kuin naisten välinen sisaruus. Kirja kertoo kauniisti ja mutkattomasti myös naisten välisestä rakkaudesta: Celielle oman seksuaalisen identiteetin löytäminen on vapauttavaa, ja yhtä lailla vapauttavaa on löytää uusi, henkilökohtainen suhde Jumalaan. Irrottautua hengellisyydestä, joka on sidoksissa valkoisten miesten luomaan uskontokäsitykseen.
Häivähdys purppuraa on hyvin kantaaottava kirja: se käsittelee niin naisen asemaa, uskontoa, rotua, orjuutta kuin seksuaalisuuttakin. Ilman vahvoja ihmiskuvia kirja saattaisi tuntua jopa saarnaavalta, ja jaksoissa joissa Nettie kertoo elämästään lähetyssaarnaajana Afrikassa onkin minusta turhan opettavainen sävy. Nettien kirjeet tuovat kirjaan näkökulman Yhdysvaltojen mustien kulttuurin historiasta ja juurista, mutta niistä puuttuu se vahva henkilökohtainen ääni, joka tekee Celien tarinasta niin koskettavan. Celien suru ja onni tulevat lähelle, ja sanoma sulautuu henkilöiden kokemuksiin ja kasvuun. Nettien osuus tarinassa tuntui hiukan päälleliimatulta, ja se vaikutti olevan mukana enemmän sanoman kuin tarinan vuoksi. Myös Nettien kirjeiden siisti kirjakieli tuntui kovin värittömältä Celien murteellisen ja väkevän kielen rinnalla.
Mielikuvani Walkerin kirjasta ennen lukemista olivat paljon synkemmät kuin romaanin todellisuus. Vaikka kirjassa on paljon vakavaa ja synkkää, siinä on vielä paljon enemmän iloa, huumoria ja lämpöä. Elämä lyö kirjan henkilöitä kovalla kädellä, mutta he eivät menetä toivoaan. Optimismissaan ja valoisuudessaan Häivähdys purppuraa ei kenties ole aivan realistinen, mutta ei pelkkä kurjuudessa kieriskelykään toisaalta kerro koko kuvaa todellisuudesta. Walker näyttää elämän nurjan puolen, mutta myös - ja erityisesti -kaiken kauniin ja kirkkaan, mitä maailmassa on.
Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Sanna, Suketus, Ahmu, Merenhuiske, Susa ja Annika K.
Osallistun kirjalla So American -haasteeseen, kategorioissa Modern Women Writers ja Southern Fiction.
Alice Walker. Häivähdys purppuraa (The Color Purple, 1982)
Suom. Kersti Juva
Kansi: Liisa Holm
WSOY, 1986
Oi, tämä on hieno, mieleenpainuva romaani! Minä pidin tästä hurjasti ja kirjaan pohjautuva elokuvakin on muuten katsomisen arvoinen, jos et ole sitä vielä nähnyt. Kivaa lukea kirjasta arvio taas pitkästä aikaa :).
VastaaPoistaMinäkin pidin kovasti, ja tuo elokuvakin olisi kiinnostava jossain vaiheessa nähdä, vaikka olen kuullut siitä vähän ristiriitaisia mielipiteitä. Osa pitää kovasti, ja osa ei ollenkaan.
PoistaVoi kiitos linkityksestä! Kiva, että sait teoksesta huomattavasti enemmän irti kuin minä. Tärkeistä asioista Walker kirjoittaa.
VastaaPoistaTykkäsin kyllä tästä, ja ennen kaikkea kirjassa oli paljon ajateltavaa. Tämän kirjan merkitystä on vaikea kieltää, vaikkei henkilökohtaisesti niin pitäisikään.
PoistaKiva, että tätä kirjaa vielä luetaan. Se on rankka mutta vaikuttava. Ja elokuvakin on hieno!
VastaaPoistaKirja ansaitsee kyllä lukijoita. Täytyy itse pitää silmät auki elokuvan varalta - jos se vaikka tulisi joskus TV:stä.
PoistaTotta, tämä on kantaa ottava, rankka ja voimakas kirja, silti jotenkin lempeä, ihanakin. Tärkeä, ennen kaikkea. Olen lukenut kirjan varmaan 15 vuotta sitten ja silti sen tunnelma on hyvin mielessäni.
VastaaPoistaSinulle on tsemppitunnustus blogissani. :)
Minulle tämän kirjan positiivisuus tuli (positiivisena) yllätyksenä :) Eikä kirjan toiveikas henki mitenkään vähennä aiheiden painavuutta.
PoistaKiitos - tulen kurkkaamaan :)
Minulle on jäänyt kirjasta mieleen, että se oli hieno, mutta että ärsyynnyin murteeseen - ja ehkä siihen kirjakieleenkin, siis ylipäätään tuntui, että tämä olisi pitänyt lukea alkukielellä, sillä oikeaa kielellistä tilaa ei tuntunut kirjasta löytyvän. Muuten yksityiskohdat ovat kadonneet mielestäni, mutta kirjeromaaneista ja ylipäätään kirjemaisesta kertomisestahan pidän.
VastaaPoistaNäin elokuvan ennen kuin luin kirjan, ja ehkä siksi leffa oli melkein suurempi elämys. En muuten muista kuulleeni kenenkään haukkuneen sitä, joten ihan yllätyin, kun sanoit tuossa yllä, että se jakaa mielipiteitä. Jänskää!
Murteiden kääntäminen on tietenkin aina ongelmallista, mutta itse kyllä tykkäsin aika lailla Juvan käännöksestä, muutamia sanavalintoja lukuunottamatta. Alkukielinen on varmasti erilainen, kuitenkin.
PoistaOlen tosiaan kuullut tuosta elokuvasta joitakin hyvin negatiivisia kommentteja (erityisesti että se on liian kaunis ja siloiteltu), mutta nyt kirjan luettuani haluaisin kyllä sen joskus nähdä.
Itselleni kävi niin, että luin aikoinaan kirjallisuudentutkimuksen tenttiin Alice Walkeria käsittelevän artikkelin. Muistan lukeneeni sitä oppiaineen kirjastossa ja siltä istumalta hakeneeni Häivähdys purppuraa -kirjan hyllystä ja alkaneeni lukea. Mielestäni oli hyvän tutkimuksen merkki, että kohde alkoi kiinnostaa...Pidin paljon kirjasta, ja myös Spielbergin elokuvasta - vaikka nyt kun tänä syksynä yritin sitä katsoa uudelleen, en enää jaksanut. Kirjaa en ole lukenut uudestaan, mutta nyt alkoi taas kiinnostaa vuosien jälkeen kun kirjoitit hienon merkinnän tähän blogiin :)
VastaaPoistaKiitos mielenkiintoisesta kommentista :) On tosiaan selvästi ollut hyvä ja asialleen omistautunut artikkeli, kun se on innostanut tarttumaan kirjaan. Tuollaiset tarinat kirjojen löytämisen takana ovat aina jotenkin ihastuttavia.
Poista