Daniel Glattauer: Kun pohjoistuuli puhaltaa

"Vs:
Aina tuo miellyttäminen. Onko se todella niin tärkeää?

Viisi minuuttia myöhemmin
Re:
On se, se on tosi tärkeää, senkin moraaliteologi. Ainkin minulle. Pidän siitä 1) että olen mieltynyt johonkin. Ja pidän siitä 2) että miellytän.

Seitsemän minuuttia myöhemmin
VS:
Eikö se riitä, että 3) miellytät itseäsi?"

Kun pohjoistuuli puhaltaa on sähköpostiromaani: se koostuu viesteistä, joita lähettävät toisilleen naimisissa oleva Emmi ja parisuhteestaan hiljattain eronnut Leo. Viestittely alkaa sattumalta, väärin kirjoitetun osoitteen aiheuttamana vahinkona, jatkuu ystävällisen piikittelevänä sanailuna, ja muuttuu viesti viestiltä henkilökohtaisemmaksi ja intiimimmäksi. Onko Emmin ja Leon välillä ystävyyttä tai ihastuksen tunteita, vai onko viestittely vain mukava pakopaikka arjen huolista ja rutiineista? Ja pitäisikö sähköpostikumppanusten tavata toisensa vai säilyttää suhde virtuaalisena?

Emmin ja Leon sähköpostisuhde tempaisee mukaansa kuin hyvä jännäri. Tämän kirjan parissa lukija ei pohdi, kuka on murhaaja, mutta melkein yhtä koukuttavaa on arvailla, keitä Emmi ja Leo ovat, kertovatko he itsestään totuuden, tapaavatko he, ja jos tapaavat, toimiiko tekstin kautta luotu kemia oikeiden ihmisten välillä? Glattaeur onnistuu säilyttämään tarinansa jännitteen hyvin loppuun asti, vaikka muutama juonenkäänne tarinan keskivaiheilla ei minusta ihan täysin toiminut. Yleisesti ottaen Glattaeur kuitenkin rakentaa uskottavasti Emmin ja Leon välisen tekstuaalisen ja sähköisen suhteen kaikkine kiemuroineen.

Pidin kirjassa erityisesti juuri tuosta tekstin kautta rakentuvasta identiteetistä ja sillä leikittelystä. On hauska pohtia, kuinka paljon kirjoitettu teksti paljastaa ja kätkee, ja millaisia tulkintoja voimme toisistamme tehdä pelkkien ruudulla näkyvien sanojen kautta. Voiko toisessa ihmisessä ihastua vain hänen sanoihinsa ja ajatuksiinsa, ja kuinka tärkeitä loppujen lopuksi ovat äänet, ilmeet ja eleet - ja ulkonäkö?

Kun pohjoistuuli puhaltaa on nopealukuinen ja viihdyttävä kirja, johon särmää tuovat tummat sävyt etenkin henkilöhahmoissa. Leo ja Emmi eivät ole mitenkään yksiselitteisen mukavia ihmisiä vaikka ovatkin hauskoja ja nokkelia sanailijoita. Myös suhde saa edetessään vakavampia ja kipeämpiä sävyjä, mutta kirjan yleisilme säilyy koko ajan kepeänä. Ei tämä kirja minussa mitään suuria tunteita tai ajatuksia herättänyt, mutta viihdyin sen parissa  erinomaisesti. Jossain vaiheessa, nokkelaa ihmissuhdeviidettä kaivatessani, voisin vallan hyvin tarttua kirjan tänä vuonna suomennettuun jatko-osaan, Joka seitsemäs aalto.

Osallistun kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen.

Kirjan ovat lukeneet myös Maria, Susa, Jane, Hanna ja noora.

Daniel Glattauer: Kun pohjoistuuli puhaltaa (Gut gegen Norwind, 2006)
Suom. Raija Nylander
Atena, 2011