Lukumaratonin jälkitunnelmat

On maratonin yhteenvedon vuoro. Aivan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että lukumaraton jopa ylitti odotukseni siinä mielessä, kuinka antoisa kokemus se oli. Olin etukäteenkin innoissani maratonista, mutta silti epäilin että saattaisin sen aikana tuntea väsymystä, pitkästymistä tai turhautumista. Mietin, olenko valinnut aivan vääränlaisia kirjoja, liian vähän kirjoja tai pelkästään "ihan hyviä" kirjoja. Mietin, meneekö maraton pelkäksi suorittamiseksi ja saako kirjoista massalukemalla mitään irti. Nyt maratonin jälkeen voin sanoa, etteivät mitkään uhkakuvat toteutuneet, sillä jaksoin aivan hyvin lukea koko suorituksen ajan, kirjavalikoima oli riittävä ja koin myös suuria elämyksiä

Maratonin aikana en juurikaan tuntenut väsymystä, mutta pian sen päätyttyä minut valtasi Suuri Uupumus. Tuntui, että olisin voinut mennä vaikka saman tien nukkumaan. Ihan kevyttä hommaa ei lukumaratoonaaminen siis ole. Nyt olo on kuitenkin oikein hyvä ja tyytyväinen. Tänään en varmaan enää lue mitään, mutta huomenna aion lukea ainakin Märta Tikkasta, koska haluan osallistua Jennin Märta Tikkanen -teemaviikonloppuun. Ajatus yhden kokonaisen kirjan lukemisesta huomenna ei tunnu lainkaan vastenmieliseltä, eli mitään lukuväsymystä en maratonista huolimatta tunne.

Luin Maratonin aikana kahdeksan kirjaa. Tässä vielä lista luetuista kirjoista sivumäärineen:

Francoise Sagan: Muuan hymy 171 s.
Juhani Aho: Papin tytär 119 s.
Johan Bargum: Syyskesä 124 s.
Katja Kallio: Elokuvamuisti 155 s.
Daniel Glattaeur: Kun pohjoistuuli puhaltaa 259 s.
Joel Haahtela: Naiset katsovat vastavaloon 199 s.
Eeva Tikka: Hidas intohimo 185 s.
Turkka Hautala: Kansalliskirja 112 s.

Yhteensä luin siis 1324 sivua. Jotain tällaista olin lukunopeuteni perusteella etukäteen aavistellutkin. Maratonin aikana huomasi kyllä selvästi ainakin sen, että lukunopeus vaihtelee todella paljon kirjasta riippuen. Mukana ei edes ollut yhtäkään kieleltään todella haastavaa kirjaa, vaan kaikki olivat varsin helppolukuisia. Esimerkiksi Tikan novelleja luin kuitenkin aika hitaasti: silloinkin kun luin useamman novellin putkeen, halusin yleensä pitää pienen mietiskelytauon novellien välillä. Elokuvamuisti ja Kun pohjoistuuli puhaltaa taas olivat hyvin nopealukuisia.

Ehkä yllättäenkin eri kirjat eivät juurikaan häirinneet toisiaan lukiessa, eivätkä nytkään tunnu sekoittuneen toisiinsa. Pieniä hämmennyksen hetkiä sattui oikeastaan vain silloin, kun kirjoissa esiintyi samoja teemoja tai ilmiöitä: esimerkiksi sekä Haahtelan että Tikan kirjoissa onnuttiin, ja sekä Tikalla että Hautalalla etsittiin pullonkorkkeja rannalta. Kirjat olivat kuitenkin yleisesti ottaen sen verran erilaisia, että pääsin mukavasti siirtymään tunnelmasta toiseen.

Elma Ilona kommentoi ennen maratonia, että listallani on kiitettävän paljon kotimaisia kirjoja. Tämä oli hauska huomio siinä mielessä, etten kirjoja valitessani ollut lainkaan miettinyt maa-aspektia. Mutta päädyin tosiaan lukemaan kuusi kotimaista kirjaa, yhden ranskalaisen ja yhden itävaltalaisen. Luin kolme 2000-luvun kirjaa - Bargum oli 1990-luvulta, Sagan 1950-luvulta ja Aho 1880-luvulta. Yleensä luen enemmän naisten kuin miesten kirjoittamia kirjoja, mutta maratonissa suhde oli miesten hyväksi 5/3.

Yksikään lukemistani kirjoista ei ollut huono, mutta vähiten taisin pitää Haahtelasta ja Hautalasta. Sen sijaan Aho ja Kallio olivat ihania, ja pidin kovasti myös Tikasta, Saganista ja Bargumista. Glattaeur oli myös mukava ja sopi maratoniin aivan loistavasti. Etukäteen olin aika varma, että lukisin valitsemistani kirjoista melko varmasti Blomqvistin Luodon meressä ja Haurun novellikokoelman, ja että Aho jäisi lukematta, mutta nämä veikkaukset menivät pieleen. Saganin, Bargumin ja Kallion lukemista olin oikein fiilistellyt etukäteen, ja ne olivatkin kaikki erinomaisia kokemuksia.

Etukäteen olin fiilistellyt myös maratoneväitä, ja täytyy sanoa että nautin niistäkin suunnattomasti. En suinkaan napostellut jotakin koko maratonin ajan, mutta oli ihana tietää, että voisi aina halutessaan käydä hakemassa jotakin hyvää suuhunpantavaa. Olin myös iloinen siitä, että pystyin lukemaan osan ajasta parvekkeella: maratoniin tuli siten ihana kesäisen huoleton tunnelma. Parhaimman lukuflown koin ehdottomasti perjantai-illan aikana, jossakin Ahon, Bargumin ja Kallion tunnelmissa. Lauantaina olin selvästi väsyneempi, mutta ei lukeminen silloinkaan siis missään nimessä puurtamista ollut.

Summa summarum: lukumaraton oli hieno kokemus ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille joita se vähänkään houkuttaa. Voisin vallan hyvin kokeilla tätä toistekin - ja hyvin todennäköisesti kokeilenkin!