Luetut, lukemattomat: 24h-lukumaraton

Aivan hetken kuluttua aloitan vuorokauden lukumatkani. Olen aika innoissani ja myös jännittynyt: en saanut viime yönä edes nukuttua kovin hyvin maratonin pyöriessä mielessä, mutta en silti tunne itseäni erityisen väsyneeksi. Toivottavasti lukeminen ei sitten saa ylikierroksilla käyvän maratoonarin silmiä lupsumaan!

Maraton alkaa siis tasan kello 16, ja päivittelen sen etenemistä tähän samaan postaukseen aina sopivin väliajoin. En varmaan kirjoita kovin tarkasti lukemistani kirjoista, ihan senkin vuoksi, että hitaana kirjoittajana en halua viedä liikaa aikaa pois lukemisesta. Mutta tunnelmia lukemisesta ja sen edistymisestä kirjaan ylös.

Aloituskirjaksi olen valinnut Francoise Saganin Muuan hymy -kirjan. Olen lukenut joitakin vuosia sitten Tervetuloa ikävän, ja pidin siitä kovasti, joten odotan kirjaa positiivisin mielin.

Ulkona on sen verran kaunis ilma, että ajattelin ainakin aloitella lukemista parvekkeella. Saan sitten hiukan raitista ilmaakin lukemisen lomassa.

***

Klo 17.40

Saganin kirja oli aivan viehättävä, juuri niin ranskaisen tyylikäs, kepeä ja melankolinen kuin odotinkin. Viihdyin erinomaisesti kirjan parissa, ja lukeminen iltapäiväauringossa oli muutenkin aivan ihanaa. Aurinko lämmitti muttei polttanut, linnut livertelivät ympärillä ja tuuli suhisi puissa. Kirjan joutilas tunnelma sopi erinomaisesti kesäiseen lukuhetkeen.

Kirjan 171 sivun lukemiseen kului aikaa hiukan päälle puolitoista tuntia.

Nyt aion keittää kupillisen teetä, ottaa siihen rinnalle ehkä pari keksiä ja lukea muutaman jutun Kallion elokuvakirjasta. En ole vielä aivan päättänyt, mihin kirjaan seuraavaksi tarttuisin, joten Elokuvamuisti saa toimia pienenä välipalana. Ajattelin muutenkin lukea listani novelli- ja juttukokoelmia pätkissä muiden kirjojen välissä.

Kiitos kommenteista ja tsemppauksesta! Maratoonari on ainakin vielä aivan innoissaan.

***

Klo 20.30

Elokuvamuisti tempaisi heti mukaansa. Olisin voinut lukea kaikki Kallion filmijutustelut  vaikka yhteen putkeen, mutta halusin säästellä niitä vielä matkan varrelle, joten luin viitisenkymmentä sivua - noin kolmanneksen kirjasta.

Minulla on ollut Kalliosta hiukan ristiriitainen mielikuva. Olen lukenut hänen kirjoistaan vain Tyypit, josta en pitänyt ollenkaan. Sen lisäksi olen lukenut Imagesta elokuvakolumneja, joista enimmäkseen pidän. Elokuvamuistiin olen tähän mennessä aivan ihastunut: kirjan jutut ovat vielä vähemmän elokuva-arvioita kuin Imagessa - enemmän henkilökohtaista jutustelua ja filmifriikin tunnustuksia. Itsekin suurena elokuvien ystävänä löysin jutuista paljon tuttua, mutta myös oivalluksia ja uusia näkökulmia.

Elokuvamuistin jälkeen tuijottelin hetken kirjapinoani, ja poimin siitä sitten luettavaksi Juhani Ahon Papin tyttären hiukan pelonsekaisin tuntein. Olen lukenut Ahoa viimeksi kovin paljon nuorempana (ainakin Rautatietä), ja muistan pitäneeni tekstiä aika tylsänä. Nyt kuitenkin nautin suuresti sekä Ahon kielestä, että hänen kuvaamastaan maailmasta. Aivan ihastuttava kirja.

Papin tyttäressä on sivuja vain 119, mutta taitto on hyvin tiivistä, joten sen lukemiseen meni yhtä kauan kuin Saganin 170 sivuun.

Nyt keitän lisää teetä ja luen ainakin pari novellia Eeva Tikalta.

***

Klo 23.20

Olenko uskottava maratoonari, jos hehkutan kaikkia maratonkirjoja aivan mahtaviksi? Saako maraton kirjat tuntumaan paremmilta, vai olenko vain onnistunut valitsemaan omaan makuuni iskeviä kirjoja? Oli niin tai näin, olen edelleen viihtynyt erinomaisesti maratonkirjojeni parissa.

Ensin luin neljä novellia Eeva Tikan kokoelmasta Hidas intohimo. En ole aikaisemmin lukenut Tikkaa, mutta tykästyin heti novellien tyyliin: yksinkertaisia pieniä tarinoita, helppotajuisia mutta tulkinnan varaa jättäviä. Tikka tuntuu kirjoittavan lämpimästi ja tarkkanäköisesti, käsittelevän hienosti pieniä arjen ihmissuhteita. Ensimmäinen novelli, jossa nainen ottaa itselleen kissan äitinsä kuoleman jälkeen, oli minusta aivan ihana - eikä ainoastaan kissan takia.

Novellit tuntuivat liikkuvan saman teeman ympärillä, ja senkään takia en halunnut lukea useampaa novellia kerralla, etteivät ne menisi liikaa sekaisin päässäni. Valitsin seuraavaksi luettavaksi Johan Bargumin Syyskesän. Päätin myös ravita hiukan ruumistanikin, ja otin lukemisen tueksi hiukan leipää, ihanaa camembertia ja mansikoita (nam, nam, nam.)

Syyskesä oli hyvä ja nopealukuinen. Osittain sen teemat olivat samoja kuin Syyspurjehduksessa, mutta kirja oli silti riittävän erilainen eikä tuntunut saman aiheen toistolta. Syyspurjehdus on kauniimpi ja hienompi, mutta Syyskesä jotenkin lämpimämpi vaikka sisälsi paljon synkkääkin.

En tiedä, jaksanko lukea tänään enää kovin pitkään - ainakin tällä hetkellä uni tuntuu hiukan painavan silmiä. Aion kuitenkin lukea vielä ainakin Elokuvamuistia ja juoda hiukan herkullista roseeviiniä. Kynttilät palavat ikkunalla, ja kesäyö hämärtyy pikku hiljaa.

***

Klo 0.50

Elokuvamuisti luettu. Mikä ihana kirja. Annan Katja Kalliolle anteeksi Tyypit. Pirautin pari kyyneltä Sound of Musicin takia.

Nyt aion mennä sänkyyn, ja lueskella jotakin sen aikaa että uni ottaa vallan. Huomenna jatketaan. 

***

Klo 9.15

Luin sängyssä vielä yhden novellin Tikalta, ja sitten aloitin Daniel Glattauerin Kun pohjoistuuli puhaltaa -kirjaa. Se vaikuttaa viihdyttävältä ja nokkelalta ja helppolukuiselta, eli aika sopivalta kirjalta maratoonin tässä vaiheessa.

Nukuin sikeästi noin kuusi ja puoli tuntia. Olisin voinut nukkua vähän pidempäänkin, mutta kyllä tämä maraton selvästi aiheuttaa sellaisen ylivireystilan, ettei unta tuon enempää riittänyt. Ja koska tosiaan nukuin kuitenkin ihan syvää unta, tunnen itseni kuitenkin varsin hyvin levänneeksi. Olen jo ehtinyt jatkaa Glattauerin lukemista, ja luen sen nyt loppuun kera runsaan ja herkullisen aamiaisen: leipää, juustoa ja retiisejä, mansikoita, keksejä, teetä. (Rakastan viikonloppuaamiaisia.)

Klo 11.05

Glattaeur oli loppuun asti oikein viihdyttävä. Joidenkin kirjojen kohdalla olen tässä maratonissa tuuminut, kuinka paljon ne kärsivät tällaisesta massalukemisesta, mutta Glattaurin kanssa ei tarvinnut murehtia sitä: kirja sopi erinomaisesti nopeasti ahmaistavaksi, ja oli sen verran kepeä ettei vaadi sen suurempaa sulattelua. Tämä ei tarkoita, että kirja olisi ollut huono - se oli minusta oikein hyvä välipalakirja. Sopii nautittavaksi muutenkin kuin maratonin välipalana.

Nyt ajattelin lukea elämäni ensimmäisen Joel Haahtelan, eli lukuvuorossa olisi Naiset katsovat vastavaloon. Blogistania on kasannut herra Haahtelan niskaan melkoiset paineet, joten nyt suorastaan jännittää!  

***

Klo 13.30

En ole aivan varma, mitä mieltä olen Haahtelasta. Ainakaan mitään suurta hurmaantumista ei tapahtunut. Paikoitellen kirja oli minusta jopa aika ärsyttävä, paikoitellen taas oli hienoja kohtia. Pitää varmaan sulatella lukukokemusta jonkin aikaa.

Luin parvekkeella, jossa oli aika lämmin, vaikka aurinko vain pilkisteli pilvien takaa. Join ihanaa valkoista ruusuteetä, ja kuuntelin soundcheckin ääniä joita tuuli toi Tuska-festareilta.

Luin sekä ennen että jälkeen Haahtelan taas yhdet novellit Tikalta. Lukuaikaa on vielä yli kaksi tuntia, joten ehdin hyvin lukea Tikan loppuun. Sen jälkeen aikaa jää varmaan vielä yhdelle kirjalle. Luultavasti luen Hautalan Kansalliskirjan, ihan senkin takia että pikalaina pitää palauttaa kirjastoon heti maanantaina.

Tavallaan harmittaa, että maratonin loppu häämöttää, mutta toisaalta pientä lukuväsymystä oli Haahtelan aikana jo ilmassa. Johtuiko sitten Haahtelasta vai maratonista, en tiedä.

***

Klo 16.00

Maalissa ollaan! Pysyin suunnitelmissa, ja luin Tikan ja Hautalan. Tikan novellit olivat aivan ihania, välillä luin pala kurkussa, liikuttuneena. Tikan jälkeen Hautala ei niin innostanut. Sen havainnot suomalaisuudesta olivat kyllä ihan hauskoja ja näppäriä, mutta eivät kauhean koskettavia.

Viimeisen rupeaman aikana tuli myös kova nälkä, ja söin eiliseltä jäänyttä kalavuokaa. Jälkiruuaksi teetä ja vähän suklaata. Ihan loppuvaiheilla aloin tuntea pientä kisaväsymystä, mutta maratoonaaminen oli loppuun asti todella hauskaa.

Nyt aion käydä ulkona vähän kävelemässä ja tuulettamassa päätäni. Kirjoitan vielä loppuyhteenvedon illemmalla.

Kiitos vielä kommenteista! Maratoonaaminen on vielä mukavampaa kun tietää, että joku siellä seuraa ja kannustaa.