Anne Swärd: Kesällä kerran

"Kaj sanoo voivansa aistia miten vesi virtaa hänen lävitseen. Hän avaa sukeltaessaan suunsa ja antaa veden kulkea suoraan lävitseen, ulos jalkojen välistä yhdellä ainoalla hengenvedolla. Kuin olisi ontto. Puhdas. Samoin hän tekee ihmisille joita ei siedä. Antaa heidän kulkea ohi, suoraan läpi. Ilman vastarintaa. Vastarinta tekee kipeää."

Kristian saapuu lapsuudenkotiinsa Ruotsin rannikolle pitämään seuraa  sisarpuolelleen Kajlle siksi ajaksi kun perheen äiti matkustaa Kristianin veljen kanssa Floridaan. Kaj on jo aikuinen, mutta ei osaa pitää huolta itsestään - häntä ei voi jättää yksin eikä päästää käsiksi tultikkuihin tai alkoholiin. Kaj saattaa viettää koko päivän meressä uiden; hän varastoi huoneensa täyteen vanhoja tavaroita ja syö siellä ummehtunutta suklaata; hän kerää kärpäsiä lasipurkkeihin ja nyppii eläviltä linnuilta siipisulat.

Kaj on selvästi epätasapainoinen, mutta myös muu perhe tuntuu olevan hiukan raiteiltaan. Isä on jättänyt perheen jo vuosia sitten, äiti sulkeutuu työhönsä, isoveli on täynnä pidäteltyä raivoa. Kristian on passiivinen ja alistuva. Mutta onko perhe-elämä mennyt vikaan Kajn takia, vai juontuvatko Kajn omituisuudet perheen ongelmista? Kuka Kajn äiti on ja miksi hän jätti Kajn isälle joka ei halunnut koskaan edes katsoa tytärtään? Mistä ilmestyvät perheenjäsenten ympärillä maleksivat yksinäiset lapset, joita kukaan ei tunnut kaipaavan? Miksi Kaj ja Kristian ovat niin riippuvaisia toisistaan?

Anne Swärdin Kesäkirja herättää monia kysymyksiä, joista osaan vastataan mutta joista osa jää arvoitukseksi. Luin kirjan nopeasti - osaksi koska halusin vastauksia kysymyksiin, mutta osaksi siksi etten halunnut viipyä kovin pitkään kirjan painostavissa tunnelmissa. Kesällä kerran ei ole huono kirja, mutta minulle tuli siitä hiukan huono olo. Hiukan nuhjuinen ja tunkkainen, kuin perheen hitaasti pölyttyvä asunto. Kirjan tunnelma oli varsin ahdistava -  se oli seisovaa ilmaa ja matalapainetta joka ei purkaudu puhdistavaan veisateeseen.

Vaikka en suoranaisesti viihtynyt kirjan parissa, sen outo tunnelma kuitenkin kiehtoi minua. Loppupuolella kirja kuitenkin menetti minusta hiukan intensiivisyyttään ja hienovarainen jännite hajosi oudon dramaattisiin käänteisiin. En tiedä, millaista loppua olin kirjalle odottanut, mutta jotenkin viimeinen neljännes tuntui olevan kuin eri kirjasta. Siksi jälkimaku kirjasta jäi oudon vaisuksi. Olin varautunut siihen että kirja jäisi vaivaamaan mieltä, epämukavastikin, mutta sen sijaan suljinkin kirjan melko välinpitämättömissä tunnelmissa. Kirjan loppu voi pelastaa paljon tai pilata hyvänkin lukukokemuksen. Tässä tapauksessa lopetus ei tosin pilannut kirjaa, mutta pudotti kyllä kirjan arvoa mielessäni. Odotin jotain muuta kuin mitä sain.

Lisäksi täytyy sanoa, että kirjassa oli minun makuuni liian paljon kidutettuja, hylättyjä ja kuolleita eläimiä. 

Kirjan ovat lukeneet myös Katja joka ihastui kirjaan, Mari A jolle kirjan alku tuotti ongelmia, Minna jolle kirja oli juuri oikeanlainen ja Zephyr jonka blogista löytyy lisää linkkejä arvioihin.

Osallistun kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen.

Anne Swärd: Kesällä kerran (Polarsommar, 2003)
Suom. Katriina Huttunen
Otava, 2012