Sanaselityksiä lokakuun alkuun

Blogistaniassa kiertää taas yksi hauska haaste. Tällä kertaa ideana ovat sanat ja niiden herättämät mielleyhtymät. Haaste etenee näin:

Jos haluat minulta seuraavan haasteen, mainitse siitä kommentissasi. Minä listaan viisi sanaa/asiaa, jotka miellän sinuun. Ne voivat olla järkeenkäypiä tai täysin satunnaisia sanoja/ asioita. Sinun tulee julkaista antamani lista blogissasi ja tehdä postaus kommentoiden sinulle annettuja sanoja.

Sain omat sanani Sinisen linnan kirjaston Marialta. Kiitos, oikein mieluisia selitettäviä.

1. Majakka

Majakat ovat kiehtoneet lapsesta asti, mistä voi ehkä syyttää varhaista altistumista Tove Janssonin kirjoille. Majakat ovat yksinäisyydessään romanttisia ja salaperäisiä paikkoja. Majakkasaareen liittyy tuntu luonnon armoilla olemisesta, kun meri hallitsee kulkemista ja elämistä.

Pääsin toissa kesänä ensimmäistä kertaa majakkasaarelle, Kylmäpihlajalle. Päivä oli hiostavan kuuma, horisontti häipyi autereiseen utuun ja saarella haisi mereltä ja levältä. Majakka kohosi vasten taivasta, ja aika tuntui pysähtyvän. Majakkavierailu oli erään unelman täyttymys, mutta ei toki tyydyttänyt majakkakaipuutani - haluan lisää!

2. Puutarha

Asuin suurimman osan lapsuudestani omakotitalossa, ja totuin siihen että ympärillä on hedelmäpuita, kukkia ja kasvimaa. Puutarha on parhaimmillaan rönsyilevä, viidakkomainen ja vapaa. Köynökset saavat kiemurrella puiden rungoilla ja kukat levittäytyä pitkin ruohokenttiä. En juurikaan viehäty kontrolloiduista puutarhoista, joissa pensaat on leikattu geometrisesti ja kukat kasvavat siisteissä riveissä penkeissään. Puutarhassa täytyy olla salaperäisyyttä ja luonnonläheisyyttä, vaikka se olisikin tarkan suunnitelun tulos.

3. Klassikko

Pidän klassikoista, oli taiteenlaji sitten mikä tahansa. Minusta on mukava tuntea taiteenhistoriaa - tietää mitä aikaisemmin on tehty -  nähdä kuinka erilainen aika heijastuu taideteoksen muodossa ja sisällössä. Vaikka pidän historiallisista romaaneista, ne eivät koskaan voi tavoittaa samanlaista menneen maailman tuntua kuin kirja, joka on oikeasti kirjoitettu noina kaukaisina aikoina.

En ole koskaan potenut mitään klassikkokammoa tai pitänyt klassikkoja lähtökohtaisesti tylsinä tai vaikeina. Olen esimerkiksi lukenut klassikkokirjoja ennen kuin olen tiennyt mitään klassikkoja olevan olemassakaan. Rakastin Kotiopettajattaren romaania ja Seitsemää veljestä jo lapsena, ja vietin nuoruusvuoteni Elokuva-arkistossa koluten läpi elokuvan klassikoita. Klassikolla on siis ehdottomasti kaunis kaiku korvissani.

4. Kahvi

I don't drink coffee, I take tea my dear. En ole koskaan oppinut pitämään kahvin mausta. Maistan aina muutaman vuoden välein pari kulausta, mutta ei, ei vain uppoa. Sen sijaan rakastan kahvin tuoksua. Keitän mielelläni muille kahvia, koska pääsen nuuskimaan kahvipurkin ihanaa tuoksua. 

5. Lapsuusmuisto

Viihdyin jo lapsena hyvin yksin, ja vietin tyytyväisiä pitkiä hetkiä juoksennellen pitkin metsiä tai kehitellen tarinoita päässäni. Yksi rakkaimpia lapsuusmuistoja liittyy tällaiseen omaan hetkeen. Kotitalomme lähellä oli matalia kallioita, ja eräänä kesänä sade oli kerääntynyt erääseen kallionkoloon. Vesi oli aivan kirkasta, ja kolon pohjalla ja reunoilla sammal ja pienet varpukasvit loistivat ihmeellisen pehmeinä ja kauniina. Kyykin ties kuinka kauan tuon kallionkolon vierellä, kuvitellen vedenalaisia maailmoja, jota asuttivat pienet keijukaiset ja haltiat.

Kesken mielikuvituksen lennon naapurissa asuva vanhempi rouva tuli kysymään, mitä ihmettä puuhailen. Hän epäili minun rääkkäävän eläimiä, koska oli nähnyt minun tökkivän jotakin pienillä kepeillä. (Liikuttelin siis oikeasti kallionkoloni vedenalaisia varpuja.) Yritin hätääntyneenä selittää puuhiani, ja ilmeisesti rouva uskoikin, mutta kuulin myöhemmin hänen ihmetelleen äidilleni, kuinka voi lapsi vain tuijottaa maata tuntikaupalla.

Muisto on samaan aikaan kaunis ja - ainakin näin jälkikäteen - huvittava.

Jos haluat omat viisi sanaasi, hihkaise kommenttilaatikon puolella.