Nappasin tämän kirjan lukulistalleni Susan arvion perusteella. Teemat tuntuivat kiinnostavilta - itsepetosta, kaatuvia kulisseja ja perheen sisäisiä konflikteja - minkä lisäksi kirjassa veti puoleensa se, ettei se vaikuttanut ihan tyypillisimmältä lukemistoni edustajalta. Aina välillä kun tekee mieli laajentaa kirjallista reviiriään.
Äidin rakkauden keskiössä on Auli Rantala, keski-ikäinen hääsuunnittelija, joka on vakaasti naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Heti kirjan alussa käy selväksi, että on tapahtunut Jotakin. Jonkinlainen tragedia, jonka seurauksena Rantalan perhe on noussut lehtiotsikoihin ja perheen keskimmäinen poika joutunut sairaalaan. Kirja jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäinen tapahtuu Ennen sitä ja toinen Sen jälkeen. Millainen tapahtumaketju on johtanut tragediaan, ja millaisia tunteita ja tekoja se nostattaa? Mitä tapahtuu, kun vuosikausia vaietut ja kielletyt asiat nousevat pintaan.
"Juho oli ketale. Mitäpä sitä kaunistelemaan. Kolme lasta, joista yhdellä oli parantumaton jalkasieni päässä. Olisivat asiat tietysti huonomminkin voineet olla."
Lukukokemukseni Äidin rakkauden parissa oli jossain määrin ristiriitainen. Läysin kirjasta paljon hyvää mutta myös sellaista mikä ei niin suuresti vedonnut. Kirjassa tapahtumia seurataan vuoroin Aulin, vuoroin hänen vanhimman poikansa Vilin näkökulmasta. Aulin perspektiivistä kerrotut jaksot olivat minusta kirjan parasta antia. Auli ja hänen tuntemuksensa tuntuvat aidoilta ja samaistuttavilta. Hän on nainen joka haluaa ympärilleen kauneutta ja positiivisia tunteita siinä määrin että kieltäytyy näkemästä todellisuutta välttelemällä määrätietoisesti vastuuta ja epämiellyttäviä asioita - kuten keskimmäisen poikansa Juhon ajattelemista.
Vili ei henkilöhahmona ollut minusta yhtä uskottava kuin Auli. Siinä missä Auli tuntui oikealta keski-ikäiseltä naiselta, Vilin nuoren miehen maailmantuska jäi minusta ulkokohtaiseksi ja hiukan epäuskottavaksi. Kirjan suurin ongelma minulle oli kuitenkin se suuri tragedia, jonka ympärille juoni rakentuu. Tapahtuma syineen ja seurauksineen oli minusta väkinäinen ja tekemällä tehty - liian dramaattinen ja paperinmakuinen ollakseen elävää elämää.
Kaikesta huolimatta Äidin rakkaus oli minusta ihan mukava kirja. Se oli viihdyttävä ja vetävästi kirjoitettu: Kesävuori onnistui koukuttamaan ainakin minut tarinan seurantaan, sortumatta kuitenkaan turhien cliffhangereiden käyttöön. Kirjan dialogi ei aina täysin vakuuttanut minua, mutta muuten teksti kulki hyvin, ja mukaan mahtui myös piristäviä huumorinpilkahduksia. En usko, että Äidin rakkaus jättää kovin pysyvää jälkeä tajuntaani, mutta viihdyin kyllä sen parissa lukemisen ajan.
Saara Kesävuori: Äidin rakkaus
Tammi, 2011
Minäkään en usko, että tämä nousee edes TOP 10 listalleni tänä vuonna, vaikka tämä oli hyvä ja nautin tämän aihepiirin kirjoista varsinkin kotimaisina versioina. Tämä on juurikin sellainen kirja, joka on hyvä lukea vaikka raskaampien ja intensiivisen lukukokemuksen tarjoavien kirjojen välissä!
VastaaPoistaSusa: tämä on juuri tuollainen hyvä välipalakirja. Tarjoaa pureskeltavaa eli ei ole pelkkää höttöä, mutta jälkimaku ei kuitenkaan ole ikimuistoinen :)
VastaaPoistaOlin kovin pettynyt Saara Kesävuoren edelliseen, jäi minulta kesken, en päässyt ollenkaan mukaan. Hyvä isä -kirjasta pidin, ja odotin seuraavaa innolla, mutta siis, into laantui. Ehkä tämä uusin pitää vielä kuitenkin kokeilla, kuulostaa aika erilaiselta kuin Tarvitse minua.
VastaaPoistaArja: minulle Kesävuori oli ihan ennalta tuntematon kirjailija. Tämän kirjan perusteella sanoisin että hän menee kategoriaan "saatan lukea toisenkin kirjan jos tulee vastaan sopivalla hetkellä mutta en ole varaamassa kirjastosta heti koko tuotsntoa". :)
VastaaPoista