Tunnustuksen saajan tulee kiittää tunnustuksesta, jakaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle blogille ja kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.
Jaan tunnustuksen eteenpäin
Jum-Jumille
Tessalle
jaanalle
Mari A:lle
Booksylle
Lurulle
Zephyrille
ja
Marialle.
Osa teistä on varmasti saanut tunnustuksen muiltakin, mutta ehkäpä ei haittaa vaikka tunnustus tulisi tuplana tai triplanakin. Ja kaikilla teillä on blogit joissa vierailen mielelläni ja joista olen saanut iloa ja ideoita.
Kahdeksan asiaa minusta:
1. Olin lukenut kirjablogeja useamman vuoden ennen kuin tulin ajatelleeksi että voisin itsekin pitää blogia. Sitten kun ajatus omasta blogista tuli mieleeni, perustin blogin noin vuorokaudessa. Tuo vuorokausi meni siihen että keksin blogille nimen ja tutkin miten Bloggeri toimii. Olen erittäin tyytyväinen päätökseeni perustaa blogi.
2. Olen useimmiten hyvin harkitsevainen ja punnitsen asioiden plussia ja miinuksia ehkä liikaakin. Aina silloin tällöin kuitenkin iskee puuska, jolloin teen päätöksiä tai ratkaisuja hetken mielijohteesta. Harkitseva puoleni on näistä puuskista aina hyvin järkyttynyt.
3. Minulla on kaksi 17-vuotiasta kissaa. Rakastan noita kahta vanhaa hupsua neitiä yli kaiken, vaikka ne välillä aiheuttavatkin harmia ja huolta.
4. Elin aikoinaan kymmenen vuotta ilman televisiota.
5. Minusta on ihanaa valvoa yöllä, kun maailma ympärillä on hiljainen ja pimeä.
6. Vanhemmiten olen alkanut tarvita enemmän unta, joten yövalvomiset ovat vähentyneet. Pidän myös koko ajan enemmän varhaisista, rauhallisista aamuista.
7. Kävin ensimmäisen kerran ulkomailla 16-vuotiaana, ja olen nyt käynyt vain kuudessa maassa, enkä koskaan Euroopan ulkopuolella. Pidän kyllä matkustamisesta, mutta se ei ole minulle mikään elinehto.
8. Aikaisemmat yritykseni harrastaa ohjattua ryhmäliikuntaa ovat aina lopahtaneet alkuunsa, mutta nyt olen käynyt vuoden joogassa, ja olen siitä aivan innoissani.
Liisa, tämähän on kiinnostavaa!
VastaaPoistaMinullakin on joku televisio-ongelma;-) Olimme vuoden ilman televisiota, mutta sitten lapset hermostuivat. Nyt kun olemme me kaksi ja vanha koiruus, televisio on tuskin koskaan auki. Lähinnä käytämme sitä ostamiemme filmien katseluun. Mutta katsoin kyllä kun pe tuli Siri Hustvedtin haastattelu ja brittiläiset poliisisarjat kuuluvat kuvioihin myös Mutta monta vuorokautta se loota voi olla ihan hiljaa. En kestä olemista, jossa televiso pauhaa jossain nurkassa koko ajan päällä.
Jooga on pelastanut minut joskus, kun olin pudota burn outiin. Harrastan edelleen lenkillä joogahengitystä, joka kummasti keventää mieltä.
Uni! Olen nyt blogini aikana rääkännyt itseäni liian vähällä unella, mutta en uskalla enää, sillä kuulun ihmisiin, jotka voivat helposti valvoa vaikka joka ilta lukien pikkutunneille, mutta oikeasti tarvitsen unta 9 tuntia per vrk. Sellaisen jälkeen jaksan mitä vain.
Olin ennen hirmuisen matkustusintoinen, mutta olen alkanut hyytyä. Onkohan tämä joku ikäjuttu...;-)
Kiitos tunnustuksesta! Kahdeksan asiaa mietintämyssyyn...
VastaaPoistaSinun blogillasi on muuten hurjan hyvä nimi, vietit selvästi tehokkaan mietintävuorokauden! Olen ollut noin kekseliäästä nimestä ihan kade.
Lämmin kiitos tunnustuksesta! Tartun siihen kuin hukkuva oljenkorteen, sillä en ole saanut yhtäkään kesken olevista kirjoista luettua loppuun ja blogini kaipaisi taas päivitystä :D
VastaaPoistaEn ole kaivannut televisiota koko sinä aikana, kun olen asunut omassa (miehen kanssa yhteisessä) taloudessa. Mies tosin välillä kaipasi ja meillä oli vanha telkkari vuoden pari, kunnes digitalisointi teki niin antiikkisesta laitteesta tarpeettoman ;). Olen kyllä Areenasta katsonut ohjelmia silloin tällöin, ja eilen illalla katsoin hotellihuoneen tv:stä Agatha Christie -dokkarin ja Eikä yksikään pelastunut -elokuvan.
Kiitos tunnustuksesta ;)
VastaaPoistaMinäkin voisin elää ilman TV:tä mutta kahden teinin ja yhden urheiluhullun miehen taloudessa se on mahdotonta, olen luovuttanut.
Leena: jooga kyllä rauhoittaa sekä kehoa että mieltä. Ja auttaa selkäkipuihin.
VastaaPoistaValvominen on minullekin ihan liian helppoa, varsinkin kirjan seurassa. Ennen pärjäsinkin aika vähällä unella, mutta nykyään pitäisi saada se 7-8 tuntia unta että jaksaa.
Luru: kiitos! Valitisn ensimmäisen nimen joka kuulosti edes vähän järkevältä, joten kiva kuulla että nimi on onnistunut :)
Maria: no mutta hyvä että saatoin näin pelastaa sinut pulasta :) Televisioton elämä oli minulle helppoa, mutta nyt kun meillä on televisio niin tuleehan sitä sitten katsottua.
jaana: minun mieheni ei varmaan luopuisi televisiosta edes aseella uhaten, eli nyt yhteisessä taloudessa elän taas televisiollista elämää :)
Oi, kiitos! Nyt pitää kyllä taas hetki miettiä vastauksia.
VastaaPoistaTyhmä kysymys, mutta mikä sai sinut ottamaan television takaisin? Mies? Meiltä televisio löytyy, mutta "randomkatselua" ei juuri harrasteta. Jotain sarjaa tai elokuva tulee kuitenkin katsottua ehkä viitenä päivänä viikossa.
Uh, ja unetta ei pärjää kukaan, siksi joka ilta ajoissa nukahtaa lupaan... Tai siis olen tosi huono sänkylukija, nukahdan aina kahden sivun jälkeen. Toisaalta ihan hyvä itsesuojeluvaisto, koska vähäunisena muutun kärttyisäksi/zombiksi. Harmi vaan että saan kyllä itseni vähäuniseen tilaan heräämällä liian aikaisin.
Tessa: arvasit oikein, miehen syyhän se television paluu on :) En siis itse koskaan hankkinut televisiota, mutta nykyään taloudessa sellainen on.
VastaaPoistaMinulla lukeminen kuuluu ehdottomasti nukahtamisrituaaleihin: unesta saa paljon paremmin kiinni, kun on päässyt rauhoittumaan kirjan parissa.
Voi kiitos! Nukun yli yön ja tunnustan huomenna.
VastaaPoistaTuo kissojesi ikä on aika kunnioitettava. Minulla oli lintu, joka eli 19-vuotiaaksi... nyyhkis.
Telkkaria ilman eläisin varmaan minäkin ihan hyvin - ja mikä huikeinta, tyttäret pärjäävät ilmeisesti ihan mainiosti ilman. Ehkä telkkari on jo last season :D
(Mutta en voi lukea kun olen menossa nukkumaan - pitäisi olla oikein tylsä kirja...)
Booksy: ovat nuo mirrit aika sitkeitä sissejä. Toki noin vanhojen lemmikkien kanssa on aina myös vähän haikeutta ilmassa, kun tietää että luopuminen on väistämättä edessä lähivuosina...
VastaaPoistaKiitos tunnustuksesta! :)
VastaaPoistaKomppaan Lurua, eli blogisi nimi on kyllä todella onnistunut!
17 on tosiaan aika kunnioitettava ikä kissalle. Mutta eihän sitä tiedä, vaikka ne porskuttaisivat vielä toisen mokoman, eikös maailman vanhin kissa elänyt n. 34-vuotiaaksi? :)
Kiitos Zephyr :)
VastaaPoista34-vuotiaaksi? Todellinen superkissa!