Colm Tóibín: Brooklyn

Löysin odottamatta aarteen. Jos olisin ollut menettämässä uskoani kirjallisuuden voimaan, Brooklyn olisi palauttanut sen. Pyydän anteeksi ylisanoja, mutta olen lumoutunut. Colm Tóibínin Brooklyn on parasta mitä olen lukenut aikoihin.

Kirja on sekä tarinaltaan että muodoltaan hyvin yksinkertainen. Se kertoo nuoresta irlantilaisnaisesta, Eilis Laceysta, joka lähtee Yhdysvaltoihin paremman elämän ja ennen kaikkea parempien työmahdollisuuksien perässä. Eilis ei oikeastaan haluaisi lähteä, mutta yrittää sopeutua äitinsä ja isosiskonsa tahtoon. Sopeutuminen vieraaseen maahan on aluksi vaikeaa, ja Eilis tuntuu elävän vain perheelle jatkuvasti mielessään sommittelemien kirjeiden kautta. Mistä kaikesta voisi kertoa äidille ja siskolle - mitä ei voi kertoa etteivät nämä luulisi hänen ikävöivän tai viihtyvän huonosti. Vähitellen Eilisin elämänpiiri laajenee, hän joutuu kohtaamaan monenlaista uutta ja vierasta ja tekemään isojakin ratkaisuja elämänsä suhteen.

"Täällä mikään ei ollut osa häntä. Kaikki oli onttoa, tyhjää, hän ajatteli. Hän sulki silmänsä ja yritti, niin kuin monet kerrat elämässään, miettiä jotain sellaista mitä odotti innokkaasti, mutta ei keksinyt mitään. Ei kerrassaan mitään odotettavaa. Ei edes sunnuntaita. Ei mitään muuta kuin nukkumista, eikä hän oikein ollut varma halusiko päästä uneenkaan, sillä kello ei ollut edes yhdeksää. Hän ei voinut tehdä mitään. Tuntui kuin hänet olisi pantu lukkojen taa."

Brooklynissa ei ole dramaattisia juonenkäänteitä tai elämää suurempia tapahtumia. Kirja ei leikittele eri kertojaäänillä tai rikotulla aikarakenteella. Kirjassa ei ole arvoituksia eikä paljastuksia jotka kääntäisivät yllättäen koko kertomuksen päälaelleen. Se on suoraviivaisesti kerrottu tarina arkisista tapahtumista, joiden voisi kuvitella tapahtuvan kenelle tahansa. Mikä siis teki Brooklynista niin erityislaatuisen kirjan?

Tóibín luottaa yksinkertaisen tarinansa voimaan siinä määrin, ettei hänen tarvitse koristella kirjaansa millään ylimääräisellä. Ehkä juuri siksi minulle tuli tästä kirjasta niin vahvasti elämänmakuinen tunne. Tunsin lukiessani välillä aivan pakahtuvani - en siksi että kirjassa oli tapahtunut jotain ihmeellistä, vaan koska se mitä tapahtui, tuntui niin todelliselta. Loppupuolella kirja onnistui myös särkemään pienen palan sydäntäni, ja senkin Tóibín teki hyvin pienillä keinoilla.

Henkilökuvauksessakin Tóibín luottaa vähäeleisyyteen. Hän ei harrasta yksityiskohtaista ulkomuodon tai luonteenpiirteiden kuvailua, mutta onnistuu muutamalla vedolla piirtämään eläviä henkilöhahmoja. Eilisin vuokraemäntä, asuintoverit ja miesystävät nousivat silmieni eteen tarkkoina ja elävinä kuvina. Eilis itse on äärimmäisen kiehtova päähenkilö. Kaikki tapahtumat nähdään ja koetaan Eilisin kautta, mutta silti suuri osa hänen tuntemuksistaan jää lukijan tulkinnan varaan. Eilis on toisaalta välillä passiivisen ja suorastaan tahdottoman tuntuinen, ja osoittaa välillä suurta päättäväisyyttä ja rohkeutta. Hän kokee vahvasti, mutta tunteet tuntuvat jäävän hänelle itselleenkin välillä käsittämättömiksi. Häneen on helppo samaistua, mutta välillä hänen tekonsa tuntuvat vääriltä. Ristiriitainen ja monikulmainen hahmo siis, kuten ihmiset yleensä oikeastikin ovat.

Vähäeleisyydestään huolimatta Brooklyn ei ole pieni kirja. Se on väkevä ja voimakas ja kätkee sisäänsä monia kerroksia, joista osan luultavasti löytää vasta useamman lukemisen jälkeen. Brooklyn imaisi minut täysin mukaansa, ja tunsin haikeutta luettuani viimeiset sanat. Olisin halunnut lukea kirja heti uudestaan, voidakseni vielä viipyillä sen maisemissa.

Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Karoliina, Maria, Leena, Zephyr, Anna Elina ja Jenni Kirjakirpusta.

Luettu osana Totally British -haastetta, Éirinn go Brách -kategoriassa.

Colm Tóibín: Brooklyn, 2009
Suom. Kaijamari Sivill
Tammi, 2011